Pakenin asuntolan tylsää ja hiljasta viikonlopun ilmapiiriä Kausalaan. Miettisille. <3 Hienosti män. :) Löhö-Löhö-viikonloppu. :p
Löysin tänään Veeran, Saaran ja Nikon vanhan lelulaatikon. Vaikka sainki kilon pölyä keuhkoihin, oli ihana löytää kaikkia leluja, mistä tulee hyviä muistoja.
Tuli mieleen siinä leluja kattelessa, että miten leluille kuuluisi käydä sen jälkeen, kun lapsi kasvaa isoksi? Onko niiden paikka kaatopaikalla? Vai pölyttymässä laatikoissa, varastossa? Perheissä, jossa lapsia syntyy enemmän, lelut siirtyvät sisarukselta toiselle, mutta entä yksilapsisissa perheissä? Omani annoin serkuilleni ja osan äiti myi kirpparilla. Mul on viel sellaset 100 pehmoleluu kotona. Säästän niitä omille lapsilleni. :D Saatta tuntua hullulta, mut minusta vanhoissa leluissa on oma hohtonsa. Unohtamatta sitä, että nykyään leluissa on kaikenmaailman valoja ja ääniä... lapsille on paljon jätetä varaa mielikuvitukseen.
Lelulaatikon pohjalta löysin pienen, karvaisen, kovia kestäneen lelun, jota Saara ei edes muistanut olemassa olevaksi. Sain sen lahjaksi. :) Mietin tuossa sille nimeä ja jostain syystä nimeän sen Raimoksi. :D <3
Nykyisin hyvin yleinen puheenaihe on mustasukkaisuus ja sitä kautta pettäminen. Ihminen voi olla mustasukkanen aiheesta tai aiheetta. Kumpi on yleisempi? Varmaankin aiheeton mustasukkaisuus. Mistä aiheeton mustasukkaisuus voi johtua? Kenties huonoista kokemuksista? Vai voinko syynä olla huono itsetunto? Voiko parisuhde huonontaa itsetuntoa? Jos parisuhteessa toinen pettää, yleisimmin ihminen syyttää itseään - minä tein jotain väärin, minun pitäisi olla parempi, olen huonompi kuin joku toinen. Vai olenko väärässä?
Mutta mie painun suihkuun ja sit nukkumaan. On se kiva, ku mie meen aamulla klo 10 erkan tunnille ni suurin osa meijän luokkalaisista nukkuu pitkään. Onhan se niin kiva juttu.
Päivän biisi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti