Nyt täytyy sanoa, että tämä viikko on menny löysäillessä ja löhöillessä. Alkuviikko meni kipeänä. On se kumma, ku saan aina Saariselältä räkätaudin tuliaiseksi Lahteen. Sitä nyt ei kuitenkaan onneksi kestäny ku pari päivää. Ehkä olisin voinu mennä jo eilen kouluun, mut tulin siihen tulokseen, että parempi sairastaa täällä mun 9 neliön kämpässä. Tosin eilen illalla sain kuningasidean lähteä luokkakavereiden kanssa kaupungille. Se siitä kipeänä olemisesta.

Se olis 22 päivää jäljellä tätä koulua. 22 päivää aikaa tehä 5 avoimen tehtävää. 11 päivää aikaa saada seminaarityö valmiiks (jota en ole edes kunnolla alottanut). 22 päivää aikaa viettää laatuaikaa maailman parhaiden luokkakavereiden kanssa. :( Tulee kamala ikävä tätä porukkaa. :(

Tämä kuu ei kuitenkaan mene pelkästään koulussa käydessä. Ens viikonloppuna olis pitkä viikonloppu kun on tuo helatorstai ja muut härpäkepäivät. Toistaseks mulla ei oo mitään suunnitelmia, mutta enköhän mie keksi jotain. Sitä seuraavana viikonloppuna olis ohjelmassa Tallinnan reissua. Mukaan lähtee ryhmä rämä. Tulee varmaan hauskaa. :p Siellä meneekin sitten koko viikonloppu. Maanantaina olis ohjelmassa luokkaretki Tukholmaan. Siellä meneekin sitten 3 päivää. Tämän sähellyksen jälkeen on huimat 1 päivää koulua ja perjantaina on päättäjäiset. Taas tuli haikea olo. :(

Kävinpä ohimennen Saariselällä vapun vietossa. Ohjelmassahan oli muuttoa. Minun onneksi kaikki kamat oli muutettu jo uuteen asuntoon ku astuin Saariselän maankamaralle. Laittelin vaan sitten tavaroita paikoilleen. Toisaalta olis haluttanu jättää ne kamat laatikoihin ja alkaa odottamaan uutta muuttoa. Tuskin me tuossakaan kauan asutaan. Saan vähän lisää tuntumaa muuttamiseen ku pitää muuttaa täältä asuntolasta pois. Se olis sitten niin ku.. oliskohan 15. kerta kun muutan 19. vuoden aikana. :D Ja syksyllä on toivon mukaan taas muuttoa edessä... se riippuu siitä, saanko mie koulupaikan. Pauliina - muuttamisen kultaista asiantuntemusta. :D

Jospa sitä yrittäis siivota tämä lukaalin. Ja sitte jos sais tehty englannin korvaavan tehtävän. Seminaarityötä en voi tehdä ilman materiaalia... kyselyt on täytettävä, enkä jaksa lähteä kirjastoon. Jospa sitä sitten alottais vaikka tekemään avoimen 6 tehtävää. (Kovat on suunnitelmat - toteutus... hmmh... :D)

Mutta nyt... heipparallaa. :)

.

Nyt olen virallisesti todennut, että olen lyhyt ku joku maahinen. :s Ivalon peruspituuksiin katsoen olen ehkä pitkä, mutta etelässä olen MAAHINEN! :D Hyvä fiilis. En haluiskaan ollan pitempi! :D

Jopas on ehtiny vierähtää tovi siitä, ku viimeksi kirjottelin. No, ku kerranki on aikaa ni vois vähän kirjotella. Sitä paitsi, tää on näitä aamuja, jollon sitä miettii kaikkee päätöntä.

Tää lukuvuosi alkaa ollua lopuillaan. Enää pari päivää päälle kuukaus ni on kevätjuhla ja homma on pulkassa. Nyt vaan pitäis vetästä loppurutistus ni täältä sais tokarin, mitä kehtaa näyttääkki jollekki.
Aluksi musta tuntu, että tästä vuodesta tulee kirjaimellisesti sanottuna paska... mutta olin (onneksi) väärässä. Tää vuosi on ollu mun elämäni parhainta aikaa... tai no... ei kokonaan, mut suurimmalta osin. Voi, mulla tulee kamala ikävä mun luokkakavereita ja meidän mahtavaa yhteishenkeä. :( <3

Pakko myöntää, että mulla tulee myös ikävä tätä asuntolameininkiä. Sitä ku oot just saanu unen päästä kiinni ni eräs nimeltä mainitsematon kävelee siroilla jaloillaan tuossa käytävässä herättäen koko kerroksen ihmiset. Sitä, että joku kuuntelee helvetin lujalla musiikkia ja paukuttaa ovia ku viimestä päivää. Unohtamatta kuitenkaan tuota meidän iki-ihanaa keittiötä... sen 'puhtautta' ja jääkaappia, joka yrittää tuoksua ruusuille (onnistumatta siinä). Ja sitä, että saan herätä lähes joka aamu ihanaan pianon pimputukseen ja kauniiseen lauluun, joka kuuluu auditoriosta. Miten mä osaan enää ilman kaikkea tätä? Kuinka osaankaan elää ilman 11 kämppistä?
Ei sitä jotenki osannu odottaa et tää vuosi menis ohi näin nopeesti. Tilanteeseen herätti asuntolavalvoja Timpan 'häätökirje', joka jaettiin kaikille viime viikolla. Siinä oli puoli suoraan sanottu, että painukaa helvettiin. :( Tuli niin haikea olo. :( Heräs kysymys, et näänköhän mä enää koskaan näitä kaikkia ihmisiä?

Oon taas miettiny tänä aamuna ihan päättömiä asioita. Esimerkiksi sitä, miks yksinäiset ostaa kissan, vaikka tunnetusti kissat on hyvin itsenäisiä olentoja? Tai miksi kaikki sinkku miehet ostaa Kaj Stenvallin tauluja? Siinäpä pari mysteeriä. :s
Kaipa se vaan menee niin, että yksinäiset naiset ostaa kissan, koska sitä ei tarvi olla koko ajan hoitamassa... jääpä sit enemmän aikaa miesten metsästykselle.
Ja ne taulut... miehet ostaa sinkku aikoinaan mieleisiään tauluja, koska ku niillä on pallo jalassa, vaimo päättää mikä taulu on seinällä. Sitä en kyllä tosin tiedä, miksi just Kaj Stenvallin tauluja (?)



Mietin myös sitä, että miksi ihmisistä on tullu niin avuttomia? Kaikki pitää opettaa melkeinpä kädestä kiinni pitäen, eikä koskaan haluta ottaa haasteita vastaan? Miten voi olla niin vaikeaa kirjottaa esim. työtodistus, jossa on max 5 lausetta ja allekirjoitus? Tai miten on niin vaikeaa kävellä max kilometri, että näkis pitkästä aikaa kaveriansa? Tekeekö yhteiskunta meistä laiskoja? Vai onko teknologia tuonut meidät tähän pisteeseen? VOI ELÄMÄ! Miks mä mietin tällasta p****a?! Ehkä siinä onki jotain positiivista, että herään normaalisti muutama minuutti ennen ku koulu alkaa... ei siinä ehdi miettiä mitään näin idioottia. :s

Torstaina meen taas vaihteeksi Selälle. Ohjelmassa on muuttoa... JIHUU! Olen 19-vuotias... no okei okei... melkeen 20-vuotias... ja olen muuttanu hienosti yli 10 kertaa! Unohtamatta kuitenkaan, että mulla on vielä oma elämä edessä ja todennäkösesti se tulee sisältämään pari muuttoa. Olihan se kiva ku luokkakaveri haastatteli minua ja kysy, että mistä mä oon kotosin. Piti ihan alkaa itekki miettimään. Totesin sitten vaan, että olen kotoisin Suomesta... eiku hei hetkinen... voiko olla kotosin Suomesta, jos ei ole syntyny Suomessa? Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa?!



Mutta, jospa sitä alkais valmistautumaan pitkään koulupäivään. Hurjat 45 minuuttia ja sit se onki ohi. Saiskohan sitä tehtyä tänään jonkun avoimen yliopiston tehtävän... hmm... ylittäiskö ittensä... :p

Hmm... jos sitä ylittäis ittensä kuitenki siltä osin, että kirjottelis vähän useammin... Viime kerrasta kun näytti kuluneen päälle 3 kuukautta... kattoo nyt miten muistaa ja miten on aikaa.

HellureiJaHellätTunteet<3

v.k.l

Huomenna taas kouluun. Huvittaako... ei. Kiinostaako... ei. Olenko lukenu kasvatuspsykan kirjaa... en.

Pakenin asuntolan tylsää ja hiljasta viikonlopun ilmapiiriä Kausalaan. Miettisille. <3 Hienosti män. :) Löhö-Löhö-viikonloppu. :p

Löysin tänään Veeran, Saaran ja Nikon vanhan lelulaatikon. Vaikka sainki kilon pölyä keuhkoihin, oli ihana löytää kaikkia leluja, mistä tulee hyviä muistoja.
Tuli mieleen siinä leluja kattelessa, että miten leluille kuuluisi käydä sen jälkeen, kun lapsi kasvaa isoksi? Onko niiden paikka kaatopaikalla? Vai pölyttymässä laatikoissa, varastossa? Perheissä, jossa lapsia syntyy enemmän, lelut siirtyvät sisarukselta toiselle, mutta entä yksilapsisissa perheissä? Omani annoin serkuilleni ja osan äiti myi kirpparilla. Mul on viel sellaset 100 pehmoleluu kotona. Säästän niitä omille lapsilleni. :D Saatta tuntua hullulta, mut minusta vanhoissa leluissa on oma hohtonsa. Unohtamatta sitä, että nykyään leluissa on kaikenmaailman valoja ja ääniä... lapsille on paljon jätetä varaa mielikuvitukseen.

Lelulaatikon pohjalta löysin pienen, karvaisen, kovia kestäneen lelun, jota Saara ei edes muistanut olemassa olevaksi. Sain sen lahjaksi. :) Mietin tuossa sille nimeä ja jostain syystä nimeän sen Raimoksi. :D <3



Nykyisin hyvin yleinen puheenaihe on mustasukkaisuus ja sitä kautta pettäminen. Ihminen voi olla mustasukkanen aiheesta tai aiheetta. Kumpi on yleisempi? Varmaankin aiheeton mustasukkaisuus. Mistä aiheeton mustasukkaisuus voi johtua? Kenties huonoista kokemuksista? Vai voinko syynä olla huono itsetunto? Voiko parisuhde huonontaa itsetuntoa? Jos parisuhteessa toinen pettää, yleisimmin ihminen syyttää itseään - minä tein jotain väärin, minun pitäisi olla parempi, olen huonompi kuin joku toinen. Vai olenko väärässä?

Mutta mie painun suihkuun ja sit nukkumaan. On se kiva, ku mie meen aamulla klo 10 erkan tunnille ni suurin osa meijän luokkalaisista nukkuu pitkään. Onhan se niin kiva juttu.

Päivän biisi:

.asuntolaelämää.

Heräsin tänää ennen kasia ja tarkotuksenani oli mennä aamupalalle. Jostain syystä en vaan saanu raahauduttua alakertaan, joten se siitä aamupalasta. En tosi silti jatkanu unia vaan aloin (hitaasti) valmistautua koulupäivää varten.

Muistiinpanot - ne vasta onki kivoja - ja sit ku niitä on paljon ni voisko hauskempaa ollakkaan. Ei ku hetkinen, voipas ollakkin... se, kun opettaja kertoo kalvon sisällön nopeasti ja kirjottamiseen ei jää aikaa minkään vertaa. Ettei vaan seuraava tunne olisi tuttu monelle opiskelijalle: kirjoitat kuin hullu, kynä sauhuten, käteesi sattuu, mutta teet parhaasi. Ja juuri kun saat kirjoitettua viimeisestä aiheesta niin, että pari lausetta on jäljellä, kalvo vedetään pois. Hmm.. tuttu tunne? :D Yleisimmin opettajat laittavat kalvon pariksi sekunniksi takaisin tai sitten he sanovat, että "katso kaveriltasi". Kasvatustieteen muistiinpanot... aina niin ihania. <3 -.-

Erkan (erityispedagogiikka) tunnilla juteltiin taas vaihteeksi. Ihmisillä vaan tuntuu olevan huomattavan paljon kokemusta joka asiasta. Mulla melkeen joka juttuun esimerkiksi käy rakas kummipoikani tai joku kavereistani tai tutuistani tai niin. Ihmisiä kun on moneksi. Ja onneksi ykskään ei ole samanlainen. :)

Kulttuurien kohtaamisen tunnilla käsiteltiin yleisesti käsitettä kulttuuri. Muuta ei juurikaan jääny mieleen ku se, että ihmiset eivät tunnu erottavan Kiinaa ja Japania toisistaan.

Kiina:
- 1,3 miljardilla asukkaallaan väkiluvultaan maailman suurin maa ja edustaa noin viidesosaa maapallon väestöstä
- sananvapautta ei juuri ole
- neljäs ihmisiä avaruuteen lähettänyt maa
- hallitus jatkaa merkittävää panostusta tutkimuksen ja kehitykseen
- maassa on esimerkiksi syntynyt lupaavaa geeniteknologiaa viime vuosina
- kehittää ohjelmisto-, mikropiiri- ja energiatoimintaansa, mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoima
- kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari
- kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen
- urheilukulttuuri on yksi maailman vanhimmista
- fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidetään tärkeänä



Japani:
- kutsutaan joskus ”nousevan auringon maaksi”
- pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tokio
- puupiirrosten ja länsimaisen sarjakuvan synteesistä kehittyi manga, japanilainen sarjakuva, joka saavutti nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen
- geishat ovat japanilaisia viihdyttäjiä
- kansallisurheilulaji on perinteisesti ollut sumopaini



Siinäpä pienet infopaketit Kiinasta ja Japanista. Kuulin nimittäin tänään muutaman kerran lauseen alun: "Oliko se japanista vai kiinasta... no aivan sama...".

Kävin Silvinan luona. Olipa ihana nähä sitäkin pitkästä aikaa. :) Se ku on mulle melkeen ku isosisko, jota mul ei oo koskaan ollu. <3 :) Sit ku tulin takas tänne aina-niin-ihanaan-asuntolaan ni höpistiin jotaki Ellin ja Annan kans. Nyt vois mennä nukkumaan... alkaa meinaa painumaan noi silmät kiinni. :/ Huomenna pitäis mennä tonne opin ahjoon jo 8.15.

Päivän biisi:

rakkautta ja kolahduksia

Kolmas päivä koulussa. Taas tuli lisää luettavaa. Sen lisäksi englannin tasokoe meni persiilleen. Voispa kokeet tehä puhumalla :D Oon surkea kirjottaan mitään.

Heräsin siihen todellisuuteen, että mun elämä on lähinnä toisten miellyttämistä. Oon kaikille mahdollisimman kiva ja kiltti mut saan palkaksi vaan paskaa niskaan. Kai siihen on vaan totuttava ja toivottava et asiat muuttuu joskus.

Käytiin Saara-Marian kanssa kattoon Jos rakastat leffa. :) Oli muuten ihan hyvä, mut joissaki kohissa se oli viety vähän yli. :D Tanssivien raksamiesten näkeminen on sama asia ku vesisade aavikolla. Sitä ei usko näkevänsä koskaan, mut se osuu kohdalle sillon ku sitä vähiten odottaa.



Mun elämään ilmestyy melkeen viikottain ihmisiä menneisyydestä. Mistähä se johtuu? Sellasiakin ihmisiä, joiden kanssa en uskonut koskaan enää olevani tekemisissä. Se on tosin tosi kiva asia... <3 Uudet kaverit on kivoja, mut vanhoilla kavereilla on ihan oma arvonsa. Niin ku Teija sano viime kesänä et "on kavereita, jotka tulee ja menee, ja on kavereita, joiden kanssa saattaa olla tekemisissä vaikka puolen vuoden välein, mutta sitä vaan sisimmässään tietää, että ne on aina olemassa." Mulla näitä kavereita on aika montakin. Monet on ollu mun elämässä mukana ihan pienestä asti. <3 Lahdessa suurin osa kavereista on sellasia, jotka on nyt kehissä mut vain pari tulee varmaan kuulumaan mun elämään koko lopun elämää. Sellasia ne ihmissuhdeasiat vaan on.

Mulla on niin ikävä Jamilaa :( <3 ja kotia. :( Ja ivalon kavereita. :( Tää iso maailma ei oo ollenkaan kiva. :/ Voisimpa olla taas pieni lapsi, joka ei tiiä mitään maailman pahoista asioista. Voisin muuttaa MikäMikäMaahan ja alkaa Peter Panin kaveriks. Muu mikskään äidiks en halua alkaa! Leena voi hoitaa sen homman.



Huomenna meen sinne Silvinalle. Ja sitte jos jaksais illalla lukea. Viikonloppuna jos sitä suunnistais Iittiin. Viikonlopun suunnitelmiin pitäis tosin kuulua vaan lukemista, mut ei sitä jaksa. :/ Ei kiinnosta ollenkaan. Liian rankat lukusuunnitelmat tehtiin. :/ Ei kiva.

Mutta jospa sitä olis koneella jonku aikaa ja sitte painuis untenmaille. Huomenna on pitkä päivä koulussa. :s Perjantaina pitäis herätä joskus 7 tai jopa aikasemmin. Tama ei ole yhtaan hjuva juttu! :s

Ai nii muuten... löysinpä pipostani tuotelapun, jossa luki 'NO FOOD. DO NOT EAT' :D



Päivän biisi:

ihana<3

Tämä jos jokin piristää päivää<3