v.k.l

Huomenna taas kouluun. Huvittaako... ei. Kiinostaako... ei. Olenko lukenu kasvatuspsykan kirjaa... en.

Pakenin asuntolan tylsää ja hiljasta viikonlopun ilmapiiriä Kausalaan. Miettisille. <3 Hienosti män. :) Löhö-Löhö-viikonloppu. :p

Löysin tänään Veeran, Saaran ja Nikon vanhan lelulaatikon. Vaikka sainki kilon pölyä keuhkoihin, oli ihana löytää kaikkia leluja, mistä tulee hyviä muistoja.
Tuli mieleen siinä leluja kattelessa, että miten leluille kuuluisi käydä sen jälkeen, kun lapsi kasvaa isoksi? Onko niiden paikka kaatopaikalla? Vai pölyttymässä laatikoissa, varastossa? Perheissä, jossa lapsia syntyy enemmän, lelut siirtyvät sisarukselta toiselle, mutta entä yksilapsisissa perheissä? Omani annoin serkuilleni ja osan äiti myi kirpparilla. Mul on viel sellaset 100 pehmoleluu kotona. Säästän niitä omille lapsilleni. :D Saatta tuntua hullulta, mut minusta vanhoissa leluissa on oma hohtonsa. Unohtamatta sitä, että nykyään leluissa on kaikenmaailman valoja ja ääniä... lapsille on paljon jätetä varaa mielikuvitukseen.

Lelulaatikon pohjalta löysin pienen, karvaisen, kovia kestäneen lelun, jota Saara ei edes muistanut olemassa olevaksi. Sain sen lahjaksi. :) Mietin tuossa sille nimeä ja jostain syystä nimeän sen Raimoksi. :D <3



Nykyisin hyvin yleinen puheenaihe on mustasukkaisuus ja sitä kautta pettäminen. Ihminen voi olla mustasukkanen aiheesta tai aiheetta. Kumpi on yleisempi? Varmaankin aiheeton mustasukkaisuus. Mistä aiheeton mustasukkaisuus voi johtua? Kenties huonoista kokemuksista? Vai voinko syynä olla huono itsetunto? Voiko parisuhde huonontaa itsetuntoa? Jos parisuhteessa toinen pettää, yleisimmin ihminen syyttää itseään - minä tein jotain väärin, minun pitäisi olla parempi, olen huonompi kuin joku toinen. Vai olenko väärässä?

Mutta mie painun suihkuun ja sit nukkumaan. On se kiva, ku mie meen aamulla klo 10 erkan tunnille ni suurin osa meijän luokkalaisista nukkuu pitkään. Onhan se niin kiva juttu.

Päivän biisi:

.asuntolaelämää.

Heräsin tänää ennen kasia ja tarkotuksenani oli mennä aamupalalle. Jostain syystä en vaan saanu raahauduttua alakertaan, joten se siitä aamupalasta. En tosi silti jatkanu unia vaan aloin (hitaasti) valmistautua koulupäivää varten.

Muistiinpanot - ne vasta onki kivoja - ja sit ku niitä on paljon ni voisko hauskempaa ollakkaan. Ei ku hetkinen, voipas ollakkin... se, kun opettaja kertoo kalvon sisällön nopeasti ja kirjottamiseen ei jää aikaa minkään vertaa. Ettei vaan seuraava tunne olisi tuttu monelle opiskelijalle: kirjoitat kuin hullu, kynä sauhuten, käteesi sattuu, mutta teet parhaasi. Ja juuri kun saat kirjoitettua viimeisestä aiheesta niin, että pari lausetta on jäljellä, kalvo vedetään pois. Hmm.. tuttu tunne? :D Yleisimmin opettajat laittavat kalvon pariksi sekunniksi takaisin tai sitten he sanovat, että "katso kaveriltasi". Kasvatustieteen muistiinpanot... aina niin ihania. <3 -.-

Erkan (erityispedagogiikka) tunnilla juteltiin taas vaihteeksi. Ihmisillä vaan tuntuu olevan huomattavan paljon kokemusta joka asiasta. Mulla melkeen joka juttuun esimerkiksi käy rakas kummipoikani tai joku kavereistani tai tutuistani tai niin. Ihmisiä kun on moneksi. Ja onneksi ykskään ei ole samanlainen. :)

Kulttuurien kohtaamisen tunnilla käsiteltiin yleisesti käsitettä kulttuuri. Muuta ei juurikaan jääny mieleen ku se, että ihmiset eivät tunnu erottavan Kiinaa ja Japania toisistaan.

Kiina:
- 1,3 miljardilla asukkaallaan väkiluvultaan maailman suurin maa ja edustaa noin viidesosaa maapallon väestöstä
- sananvapautta ei juuri ole
- neljäs ihmisiä avaruuteen lähettänyt maa
- hallitus jatkaa merkittävää panostusta tutkimuksen ja kehitykseen
- maassa on esimerkiksi syntynyt lupaavaa geeniteknologiaa viime vuosina
- kehittää ohjelmisto-, mikropiiri- ja energiatoimintaansa, mukaan lukien uusiutuvat energianlähteet kuten vesi-, tuuli- ja aurinkovoima
- kalligrafia on kiinalaisille sivistyksen korkein mittari
- kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen
- urheilukulttuuri on yksi maailman vanhimmista
- fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa pidetään tärkeänä



Japani:
- kutsutaan joskus ”nousevan auringon maaksi”
- pääkaupunki ja suurin kaupunki on Tokio
- puupiirrosten ja länsimaisen sarjakuvan synteesistä kehittyi manga, japanilainen sarjakuva, joka saavutti nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen
- geishat ovat japanilaisia viihdyttäjiä
- kansallisurheilulaji on perinteisesti ollut sumopaini



Siinäpä pienet infopaketit Kiinasta ja Japanista. Kuulin nimittäin tänään muutaman kerran lauseen alun: "Oliko se japanista vai kiinasta... no aivan sama...".

Kävin Silvinan luona. Olipa ihana nähä sitäkin pitkästä aikaa. :) Se ku on mulle melkeen ku isosisko, jota mul ei oo koskaan ollu. <3 :) Sit ku tulin takas tänne aina-niin-ihanaan-asuntolaan ni höpistiin jotaki Ellin ja Annan kans. Nyt vois mennä nukkumaan... alkaa meinaa painumaan noi silmät kiinni. :/ Huomenna pitäis mennä tonne opin ahjoon jo 8.15.

Päivän biisi:

rakkautta ja kolahduksia

Kolmas päivä koulussa. Taas tuli lisää luettavaa. Sen lisäksi englannin tasokoe meni persiilleen. Voispa kokeet tehä puhumalla :D Oon surkea kirjottaan mitään.

Heräsin siihen todellisuuteen, että mun elämä on lähinnä toisten miellyttämistä. Oon kaikille mahdollisimman kiva ja kiltti mut saan palkaksi vaan paskaa niskaan. Kai siihen on vaan totuttava ja toivottava et asiat muuttuu joskus.

Käytiin Saara-Marian kanssa kattoon Jos rakastat leffa. :) Oli muuten ihan hyvä, mut joissaki kohissa se oli viety vähän yli. :D Tanssivien raksamiesten näkeminen on sama asia ku vesisade aavikolla. Sitä ei usko näkevänsä koskaan, mut se osuu kohdalle sillon ku sitä vähiten odottaa.



Mun elämään ilmestyy melkeen viikottain ihmisiä menneisyydestä. Mistähä se johtuu? Sellasiakin ihmisiä, joiden kanssa en uskonut koskaan enää olevani tekemisissä. Se on tosin tosi kiva asia... <3 Uudet kaverit on kivoja, mut vanhoilla kavereilla on ihan oma arvonsa. Niin ku Teija sano viime kesänä et "on kavereita, jotka tulee ja menee, ja on kavereita, joiden kanssa saattaa olla tekemisissä vaikka puolen vuoden välein, mutta sitä vaan sisimmässään tietää, että ne on aina olemassa." Mulla näitä kavereita on aika montakin. Monet on ollu mun elämässä mukana ihan pienestä asti. <3 Lahdessa suurin osa kavereista on sellasia, jotka on nyt kehissä mut vain pari tulee varmaan kuulumaan mun elämään koko lopun elämää. Sellasia ne ihmissuhdeasiat vaan on.

Mulla on niin ikävä Jamilaa :( <3 ja kotia. :( Ja ivalon kavereita. :( Tää iso maailma ei oo ollenkaan kiva. :/ Voisimpa olla taas pieni lapsi, joka ei tiiä mitään maailman pahoista asioista. Voisin muuttaa MikäMikäMaahan ja alkaa Peter Panin kaveriks. Muu mikskään äidiks en halua alkaa! Leena voi hoitaa sen homman.



Huomenna meen sinne Silvinalle. Ja sitte jos jaksais illalla lukea. Viikonloppuna jos sitä suunnistais Iittiin. Viikonlopun suunnitelmiin pitäis tosin kuulua vaan lukemista, mut ei sitä jaksa. :/ Ei kiinnosta ollenkaan. Liian rankat lukusuunnitelmat tehtiin. :/ Ei kiva.

Mutta jospa sitä olis koneella jonku aikaa ja sitte painuis untenmaille. Huomenna on pitkä päivä koulussa. :s Perjantaina pitäis herätä joskus 7 tai jopa aikasemmin. Tama ei ole yhtaan hjuva juttu! :s

Ai nii muuten... löysinpä pipostani tuotelapun, jossa luki 'NO FOOD. DO NOT EAT' :D



Päivän biisi:

ihana<3

Tämä jos jokin piristää päivää<3

Tällaista loman jälkeen.

Olin ihan pihalla eilen. :s En tienny minne mennä milloinkin. :s Lukujärjestysriippuvaisuusko? Ehei. Noo... onneksi tämä päivä oli huomattavasti helpompi. Lukuunottamatta sitä, että mulla on ohjelmassa muutaman viikon aikana paaaljon luettavaa. LIIKAA! Ja olen tunnetusti laiska lukemaan kirjoja... varsinki tylsiä kirjoja... ja tällä alalla niitä on paljon. :/

Oon miettiny täs parin päivän aikana ihmisten ennakkoluuloisuutta. Miksei ihminen voi vain mennä tutustumaan uusiin ihmisiin? Aina pitää luoda ennakkoluuloja ja sekös vasta vaikeuttaa asioita. Kouluissa ennakkoluuloja esiintyy paljon, mut entä sit työpaikoilla ku joutuu tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa?
Suomalaisilla on hirveet ennakkoluulot esim. ruottalaisia kohtaan. :/ Muistakkee immeiset, että joka toista haukkuu, on ite!

Varmasti kaikki on kuullu puhuttavan siitä, että teinitytöt käyttävät halpoja hajuvesiä. Niitä, jotka haisevat jopa ällöttävälle pelkästään 5 euron hintansa takia (tunnetuin on varmasti So...-sarja). Pojilla vastaava on Axe. Halvoissa hajuvesissä on sekin huonopuoli, että ne todellakin haisevat 10 metrin päähän... toisin kuin vähän hintavammat hajuvedet. Hajuvesiähän ei ole tarkoitettu ilmanraikastimiksi. Halpojen hajuvesien tapauksessa voi puhua ilmansaastuttajista.



Tähän aikaan vuodesta kaupat vetävät puoleensa monenlaista kulkijaa. Varsinkin naiset jopa juoksevat kaupasta toiseen hullunkiilto silmissään. Tuntui siltä, että jotku ihmiset ei nää muita ihmisiä shoppaillessaan. Kun puhutaan ostoskärryraivosta, on olemassa myös ALEraivo. Se vaan ihmiset kuluttamaan mielettömästi rahaa.
Tänään ku olin sovituskopissa, eräs nainen toi hyvän pointin esille jutellessaan tuttavansa kanssa. "Onkohan sovituskoppien peileissä jotain kummallista, kun sovituskopissa vaate saattaa näyttää hyvältä, mutta kotona sama vaate näyttää ihan järkyttävältä?" Mitenhän se on? Johtuuko tämä siitä, että shoppaillessaan sitä vaan on niin rahankuluttamisenlumoissa? Kaikki vaan näyttää yhtä hyvältä päällä.
Muistakaa kuitenki, että vaatekauppojen myyjät osaavat olla kieroja. Vaikka ne kovasti väittävät, että vaate näyttää hyvältä, se saattaa olla vain myyntitrikki.

Olin eilen jotenki extra väsyny. :/ Sammahdin saman tien ku menin sänkyyn. :/ Normaalisti pyörin sängyssä vähintään tunnin ennen ku saan unta. Tulispa tänäkin iltana yhtä hyvin uni. :)
Ylitin itseni maanantaiaamuna. Nousin perätin aamupalalle. :p Eipä ole häävi aamiainen tässä kymmenen tähden hotellissa, mutta saipa syötyä aamupalaa. Se syöminen harvoin kuuluu mun aamutoimiin, mutta jospa siitä nyt tulisi jopa rutiini.

Nytpä painun suihkuun ja sitte untenmaille. Huomenna ohjelmassa mm. kasvatustiedettä ja englantia. Onneksi ei ole pitkä päivä. Torstaina meen Silvinan luo... voi voi, sitäki on niin ikävä. :(

Öitä öitä... nähkää unissanne ötököitä.<3

Päivän biisi:

Lomalta paluu.

Palasin lomalta hyvillä mielin (vaikka viikon muita myöhemmin ja vaikka mun matkalaukku paino ku synti). Oli ihanaa huomata, että täällä paistaa aurinko eikä ole kolmeakymmentä astetta pakkasta. Pimeää Lappia on siltikin ikävä - jo nyt - koti <3>

Huomenna on ohjelmassa paluuta koulun penkille. Saa nähä kuinka paljon mulla on tekemättömiä tehtäviä. Puhumattakaan siitä, kuinka pihalla mie oon kaikesta, mitä viime viikolla on tapahtunut.

Voi, mitenhän mie totun siihen ajatukseen, että Silvina ei oo enää samassa koulussa mun kanssa. :/ Kai se on vaan sopeuduttava.

Jotenki on ollu kummallinen olo tänää. Ei ollenkaan innostanu mennä tonne yhteisiin tiloihin aamulla eikä päivällä... onneksi Elisa sit houkutteli mut pois täältä kopistani (huone n. 10 m2, joka on asuintilani vielä viitisen kuukautta).

Koko 2. kerroksen väki on ei-niin-motivoituneita käymään koulussa. Porukka oli kyl tosi väsyneen näköstä - tosin se saattaa johtua myös viikonlopusta, mikä tuntu olleen itse kullakin tapahtumarikas.

Jostain kumman syystä just tänään yks jos toinenki täälä tajus käyttävänsä liikaa alkomahoolia. Ja taas kuulin muutaman kerran nämä "en juo enää koskaan" ja "vois pitää vähän taukoa"- lauseet. Kattoopa nyt kellä on itsehillintää kieltäytyä keskiviikkona pullosta. Eräät kun osaavat vaikka unissaan mennä alkoon ja hakea sieltä sen perinteisen opiskelijaviinipullon (El Tiempo).

Anniina ehdotteli aamupalalle menemistä klo 8. Mulle siiheksi heräämisessä on haastetta, mutta täytyy yrittää. Nyt nukkumaan.

Päivän biisi: